Löydät alta Täsmätyöntekijä-podcastin litteroinnit.
Sarjassa keskustellaan täsmätyöllistymisestä ja mitä se tarkoittaa työyhteisössä.
Sarjassa kerrotaan myös kuinka Kiipulan ammattiopisto tukee työnantajia työpaikkaohjaajakoulutuksella.
Siekkinen: Hei, mä olen Siekkisen Marjo ja toimin Kiipulan ammattiopistossa työelämäkoordinaattorina.
Ersfolk: Ja mä olen Ersfolkin Reetta ja toimin Kiipulan ammattiopistossa hanketyöntekijänä. Me tehdään tänään podcastia aiheesta Täsmätyö ja täsmätyökykyinen. Tänään me jutellaan Kiipulan työpaikkaohjaajakoulutuksesta. Siitä, että mitä se oikeastaan on, mikä sen sisältö on ja mitä hyötyjä on siitä, että sellaisen koulutuskokonaisuuden läpi käy. Marjo on meillä Kiipulan sisällä ehkä se, jolla on eniten kokemusta siitä. Hän on pitänyt näitä Kiipulan työpaikkaohjaajakoulutuksia ja olet ollut myöskin tekemässä tätä koulutuskokonaisuutta sellaiseen muotoon, mikä se tällä hetkellä on. Mutta, Marjo hei, kerro mulle vähän, että mikä se meidän työpaikkaohjaajakoulutus oikeasti on?
Siekkinen: No joo. Se on sellainen koulutuskokonaisuus, jolla me halutaan tietysti auttaa työpaikkoja siinä, että he pystyisivät ohjaamaan opiskelijoita ja ymmärtäisivät tätä kokonaisuutta ja pystyttäsi auttamaan heitä siinä työssään jota tekevät opiskelijoiden kanssa.
Ersfolk: Joo. No, sanoit jo hyötyjä. Voitko konkretisoida vielä sitä, että mikä se hyöty on, että joku työpaikkaohjaaja käy tämän koulutuskokonaisuuden?
Siekkinen: Joo. No, se koulutuskokonaisuus pitää sisällään aika laajoja kokonaisuuksia. Siellä on paljon siitä, että mitä se ammatillinen koulutus on ja mitä erilaisia asioita siinä matkan varrella tapahtuu kun se opiskelija on siellä työpaikalla. Puhutaan siitä osaamisen hankkimisesta ja puhutaan näyttöjen tekemisestä. Mutta isossa osassa meidän työpaikkaohjaajakoulusta on se opiskelijan ohjaaminen, että minkälaisia asioita siellä saattaa tulla vastaan. Ja ennen kaikkea se, että minkälaisia keinoja siellä voidaan hyödyntää siellä arjessa.
Ersfolk: Joo. No sanoit jo siitä, että sisällössä on paljon sitä, että miten sitä erityistä tukea tarvitsevaa henkilöä, opiskelijaa voi siellä työpaikoilla tukea. Onko siitä mitään muuta hyötyä, että käy tämmöisen koulutuskokonaisuuden?
Siekkinen: No mä ajattelen, että se ohjaaminen tulee ihan kaikkien uusien työntekijöiden tai miksei vanhojenkin työntekijöiden osalla hyödyllisenä tietona. Siellä saattaa olla paljon sellaisia asioita, jotka avautuu työpaikoilla, että miksi joku työntekijä käyttäytyy tietyllä tavalla tai miksi siellä olisi hyvä käyttää erilaisia menetelmiä vaikka perehdytyksessä. Sitä voi kyllä hyödyntää ihan hyvin myös uusien työntekijöiden perehdytysoppaana.
Ersfolk: Joo. Tätä itsekin ajattelen, että tässä tämä koulutus on aivan omiaan. Koska jos ajatellaan sitä, niin on paljon semmoisia aloja, joilla uusia työntekijöitä saattaa tulla viikoittain, jopa päivittäin. On niin valtava työvoimapula-aloja, että saattaa olla, että sä et vielä tiedä aamulla kenen kanssa sä teet illalla töitä. Ja silloin se, että hyvät perehdytyskäytänteet on tosi tärkeitä. Ja voi olla ja itseasiassa monissa paikoissa onkin ihan tämmöiset tietyt perehdytyskäytänteet ja ehkä jotkut perehdytyskansiot. Mutta tämän koulutuksen kautta mun mielestä saa hyviä ideoita myöskin siitä, että mitä sinne semmoisiin esimerkiksi perehdytyskäytänteisiin voisi lisätä?
Siekkinen: Kyllä ja kun ne työntekijät kaikki on erilaisia ketkä sinne tulee. Sehän ei ole mikään perusmassa mikä sinne saapuu. Vaan joku päivä voi olla vähän erilainen ihminen ja toisena päivänä vielä vähän erilainen. Se, että kuinka sä ohjaat heitä, niin on aika merkityksellistä sen ikään kuin onnistumisesta, että miten se työnteko onnistuu sitten jatkossa. Ja esimerkiksi työturvallisuusasiat kuinka huomioidaan.
Ersfolk: Kyllä. Ja esimerkiksi tämmöinen, että perehdytyskansioissa aika useasti on kirjallisia ohjeita. Mutta onko kirjalliset ohjeet kaikille se tapa oppia? Ja näistä esimerkiksi meillä puhutaan paljon tässä työpaikkaohjaajakoulutuksen kokonaisuuksissa, että miten eritavoin erilaiset ihmiset oppii.
Siekkinen: Kyllä ja tuodaan ehkä esille paljon semmoisia konkreettisia esimerkkejä myös siinä, että miten se voi näyttäytyä käytännössä siellä työssä. Jos joku ihminen käyttäytyy vähän eritavalla tai ei opi jotakin tiettyä asiaa. Niin mistä se voi johtua ja minkälaisella ohjauksella sitä voitaisi tehostaa.
Ersfolk: Se myöskin lisää ehkä tämmöistä ymmärrystä erilaisuudesta?
Siekkinen: Kyllä.
Ersfolk: Mutta mulla tulee ehkä mieleen nyt pikkusen sellainen, puhutaan Kiipulan työpaikkaohjaajakoulutuksen kokonaisuudesta. Onko se kuiva, viekö se paljon aikaa?
Siekkinen: No, tietysti kuiva. No ei ole, ei tietenkään ole. Se materiaali mitä on meidän nettisivuilla, niin on yritetty tehdä hyvin lyhyesti ja ytimekkäästi. Asiaahan on todella paljon ja se on ihan fakta. Mutta esimerkiksi koulutukset jos ihan semmoisesta vaikka verkkokoulutusta tai ihan fyysisesti paikan päälle tulevaa koulutusta suorittaa. Niin siellä on hyvin paljon semmoista keskustelevaa ja käydään läpi niitä ihan konkreettisia esimerkkejä, että miten se siellä työpaikalla saattaa näyttäytyä. Ja miten tosiaan sitä ohjausta voi siellä tehdä. Ei ole kuiva eikä tylsä, eikä vie kauheasti edes aikaa.
Ersfolk: Joo. Onko mitään muuta mahdollisuutta? Moni ihminen kuitenkin ajattelee sitä, että aika tylsä laittaa jotain tiettyä päivää, tiettyä hetkeä kalentereista kiinni. Onko muita mahdollisuuksia tämän suorittamiseen?
Siekkinen: Kyllä. Meillä on tosiaan, me tarjotaan muutamia ihan semmoisia nykyään Teamsin välityksellä olevia koulutuksia, joihin voi osallistua semmoiseen ryhmämuotoiseen koulutukseen. Mutta sen lisäksi meillä on tosiaan rakennettu tuommoiset nettisivut, joiden kautta jokainen voi käydä ihan itselleen sopivassa aikataulussa ja jaksotuksessa opiskelemassa sen asian. Ja siitä saa ihan samalla tavalla työpaikkaohjaajakoulutuksen todistuksen. Ja mahdollisesti myös osaamismerkin jos haluaa, sen voi hakea. Ja sitten on vielä kolmas vaihtoehto, elikä sellainen, että työpaikoille voidaan tilata ihan oma koulutus. Ja se voidaan toteuttaa joko semmoisena ryhmämuotoisena koulutuksena. Tai niin, että kun meidän opetushenkilöstö käy siellä työpaikoilla niin pystyy siinä samalla sitten ohjaamaan kun opiskelijaakin ohjaa. Niin myös kertoo siinä samalla työpaikkaohjaajalle niitä käytännönjuttuja ja neuvoja ja vinkkejä.
Ersfolk: Kuulostaa hyvältä, on siis mahdollista suorittaa hyvin eritavoin?
Siekkinen: Kyllä ja mielellään myös räätälöidään työpaikan tarpeisiin, että ei tarvitse välttämättä edes koko settiä käydä läpi. Vaan jos työpaikalla koetaan, että vaikka se erityisen tuen tarve on sellainen juttu mistä haluttaisi omaa koulutusta. Niin mielellään räätälöidään myös sellainen.
Ersfolk: Tämä kuulostaa hyvältä.
Siekkinen: Tämä on hyvä.
Ersfolk: Mä luulen, että moni henkilö tällä hetkellä tämän kuullessaan ajattelee, että ehkä tämä voisi olla yksi väylä millä sitten voisi saada näkökulmaa siihen, että kuinka uusia työntekijöitä ja kuinka erityistä tukea tarvitsevia henkilöitä voisi omaan työyhteisöönsä ohjata paremmin.
Siekkinen: Kyllä. Ei muuta kun yhteyttä Kiipulaan ja me tullaan paikalle.
Ersfolk: Hienoa.
Siekkinen: Kiitos.
Siekkinen: Hei, mä olen Siekkisen Marjo ja toimin Kiipulan ammattiopistossa työelämäkoordinaattorina.
Ersfolk: Ja mä olen Ersfolkin Reetta ja toimin Kiipulan ammattiopistossa hanketyöntekijänä.
Siekkinen: Me tehdään tänään podcastia aiheesta Täsmätyö ja täsmätyökykyinen. Meillä oli tänään tarkoitus keskustella täsmätyöstä ja täsmätyökykyisistä. Avaisitko sä, Reetta, vähän näitä termejä?
Ersfolk: Joo. Me Kiipulassa uskotaan, että sanoissa on voimaa. Ja aikaisemmat termit vajaatyökykyinen ja osatyökykyinen on antanut ehkä sellaista kuvaa, että ihmisessä on joku puute tai se on jollakin lailla vajaa siihen tehtävään mitä hän on ollut tekemässä työpaikalla. Mutta täsmätyöntekijä termistä sitä tunnetta ei tule.
Siekkinen: No, se on juurikin näin. voisitko sä, Reetta, vielä avata käytännössä vähän enempi sitä täsmätyö termiä?
Ersfolk: Joo. No, ajatellaan vaikka sitä kautta, että harva meistä on täysin työkykyinen kaikkiin työtehtäviin. Jos mä vaikka itse ajattelen omaa osaamistani, niin siellä on paljon sellaisia puutteita, jotka ei ehkä tässä mun työssä tule esille, koska mun osaamiseni on tässä työssä hyvä ja riittävä. Mutta sitten vaikka jollakin ihmisellä voi olla jotain fyysisiä vammoja, jonka takia jotain fyysistä työtä ei esimerkiksi pysty tekemään. Mutta sitten kun pohditaan sitä työnkuvaa ja niitä työtehtäviä oikeanlaisiksi, niin hänestä voi tulla täysin työkykyinen. Marjo, me aika usein käytetään sitä kuvausta siitä lasista. Sitä on käyttänyt ensimmäiseksi Kari-Pekka Martimo, joka kirjoitti täsmätyökyky termistä ja se kuvaa aika paljon tätä asiaa. Voisitko sä kertoa ja avata sitä vähän enemmän?
Siekkinen: Joo. Mä yritän näin sanallisesti, se on aina kuvan kanssa helpompi. Mutta käytännössä siis jos lasi on puolikas niin se kertoo siitä, että se ihmisen työkyky yltää siihen puoleenväliin lasia. Vaikka kuinka opetellaan asioita ja harjoitellaan niitä, niin välttämättä se työkyky ei siitä nouse sinne lasin ylälaitaan saakka. Ja useasti se lasi on vähän semmoinen röpelöinen ja monimuotoinen ja erikokoinen ja siinä on erilaisia säröjä. Ja se kuvaa ehkä sitä työtä niin, että se työ on hirveän monimutkaista ja siinä on paljon hallittavia asioita. Ja siinä tapauksessa se ihmisen työkyky ei yllä siihen ylälaitaan saakka. Mutta jos sitä lasin muotoa muokataan vähän erilaiseksi, tehdään siitä ehkä yksinkertaisempi, selkeämpimuotoinen. Ja vaikka se olisi korkeampikin se lasi, niin siinä vaiheessa se ihmisen työkyky voi yltää sinne lasin ylälaitaan. Eli käytännössä sitä työtä muokkaamalla voidaan se ihmisen työkyky ottaa täysin käyttöön.
Ersfolk: No just näin. Ja jollekinhan se lasi voi olla vaikka snapsilasi, jonka hän pystyy täyttämään täysin?
Siekkinen: Kyllä, juuri näin. Tärkein lähtökohta tietysti tässä työn räätälöinnissä ja täsmätyökykyisten työllistämisessä on se, että työnantaja saa työvoimaa ja pystyy sillä tavalla tuottamaan sitä palvelua mitä on tuottamassa. Mutta täytyy myös muistaa, että tällä on aika iso yhteiskunnallinen merkitys sillä, että me saadaan kaikki työntekijät tekemään töitä. Mutta iso merkitys myös sille yksilölle, että työllä on valtava merkitys sille ihmiselle, että kuinka hän kuuluu tähän yhteiskuntaan ja on osana sitä työyhteisöä.
Ersfolk: Kyllä. Jos ajatellaan, niin se työ on aika iso osa meidän jokaisen ihmisen arkea ja suomalaisessa yhteiskunnassa se on aika merkittävä. Ja kyllä se, että sä saat olla työyhteisön jäsen, on monelle tosi iso asia.
Siekkinen: Ja keskusteluissa nousee myös monesti se, että meidän opiskelijat pitää tärkeänä sitä, että saa maksaa veroja. Se on semmoinen yhteiskuntaan kuulumisen symboli ikään kuin, että sä olet veronmaksaja.
Ersfolk: Kyllä.
Siekkinen: Nyt kun tämä työvoimapula on kova ja me ei saada oikein työntekijöitä. Niin on tosi tärkeätä, että me saataisiin kaikki mahdolliset työkädet tekemään sitä työtä. Ja työn räätälöinti on yksi tapa tehdä sitä. Ja se harvoin lähtee siitä ajatuksesta, että räätälöidäänpä nyt työtä huvikseen, vaan nimenomaan siitä tarpeesta. Reetta, kertoisitko sä vähän esimerkkejä siitä, että miten sitä käytännössä voidaan tehdä?
Ersfolk: No, sitä voidaan tehdä ihan niin, että henkilöt jotka on tekemisissä täsmätyöntekijöiden kanssa, tulee vaikka hetkeksi, päiväksi sinne työpaikalle ja katsoo sitä työn arkea. Mä uskon, että näillä erityistä tukea tarvitsevilla henkilöillä tai heitä ohjaavilla henkilöillä on aika paljon jo semmoista näkökykyä siihen, että minkälaista se työn räätälöinti erilaisilla työpaikoilla voisi olla.
Siekkinen: Elikä käytännössä siellä kasataan siis sellaisia ylimääräisiä työtehtäviä ja niistä räätälöidään yksi oma toimenkuvansa?
Ersfolk: Kyllä, juuri näin. Ja usein se onkin niin, että työpaikat itse sokeutuu sille omalle työn tekemiselleen. Sitä tehdään sitä työtä totutuilla tavoilla, sillä tavalla niin kuin on aina tehty. Ja kun lähtee hakemaan, että minkä takia vaikka teet työn noin? Niin itsekin vastaisin siihen useimmiten, että näin minut on opetettu tekemään.
Siekkinen: Juuri näin.
Ersfolk: Se on sitä työn arkea ja siihen sopeutumista. Ja sitten kun joku uusi silmäpari onkin sitä katsomassa, niin sieltä voisi löytyä ja voi löytyä paljon sellaisia ratkaisuita, että millä sitä jonkun työkuormaa voidaan saada helpommaksi.
Siekkinen: Ja täsmätyöhän ei tarkoita sitä, että sen tarvitsee olla 8 tuntia päivässä ja 5 päivää viikossa, vaan nimenomaan sen tarpeenmukaisesti. Useasti se on 3-5 tuntia vaikka päivässä tai sen tarpeen mukaan mitä siellä työpaikalla oikeasti tarvitaan.
Ersfolk: Nyt esimerkiksi korona-aikaan hyvä esimerkki oli se, että ohjeistukset hygienian ylläpitämisestä muuttui aika usein. Tuli paljon semmoisia toimenpiteitä ja ohjeistuksia mitä piti noudattaa. Piti tiettyjen tuntimäärien aikana pyyhkiä kaikki ovenkahvat, kaikki tasot. Ja niiden tehtävien tekemiseen osallistui silloin hoivatyöntekijät, lähihoitajat, kaikki ne henkilöt, jotka siellä niissä tehtävissä oli jo sillä hetkellä. Mutta oikeasti, niin se aikahan oli jostakin pois. Ja tässä tilanteessa täsmätyöntekijällä olisi voinut olla paikkansa.
Siekkinen: Nyt kun työvoimapula on kova ja meillä ei ole työntekijöitä, niin on tärkeätä saada kaikki kädet tekemään työtä. Ja täsmätyökyky ja täsmätyökykyiset on yksi osaratkaisu sitä juttua. Ja siinä työn räätälöinnissä tarvitaan varmaan työnantajille vähän tukea, että mitä se sitten käytännössä tarkoittaa ja miten sitä tehdään. Voisitko sä, Reetta, vähän avata sitä?
Ersfolk: Joo. No, jos mä ajattelen niin harva työnantaja ensinnäkään ehkä ajattelee, että lähdetäänpä nyt räätälöimään tätä meidän työtä. Se lähtee se tarve siihen varmasti juurikin sitä kautta, että he ei saa esimerkiksi omiin rekryilmoituksiinsa tarpeeksi hakijoita. Sitten lähdetään ehkä pohtimaan, että mikä tässä nyt sitten voisi olla toinen ratkaisu. Ja sitten ehkä jotakin kautta tulee mieleen se, että voisiko tätä työtä tehdä jotenkin muuten. Kiipulassa meidän ohjaava henkilöstö, opiskelijaohjaava henkilöstö on käynyt tosi paljon erilaisissa työpaikoissa ja meille on ehkä tullut jo sellaista näkökykyä. Kun mennään tietyille työpaikolle niin me nähdään ehkä sieltä sillä lailla sivusta katsoen sellaisia työtehtäviä, joita meidän tekijät, meidän täsmätyöntekijät voisivat tehdä. Ja tämä on yksi asia mihin meiltä voi pyytää apua. Meiltä voi joku ohjaava henkilö tulla sitten katsomaan vaikka muutamaksi tunniksi, päiväksi sitä työn arkea. Ja se on ihan totta, että usein se sivullinen ihminen näkee näitä asioita vähän eri kantilta. Jos mä, Marjo, kysyisin sulta, että miksi sä teet sun työn noin, niin mitä sä vastaisit?
Siekkinen: No, varmaan just niin, että no näin tämä on aina tehty tai näin tämä on mulle opetettu. Kyllä sitä helposti sokeutuu siihen omaan työhönsä.
Ersfolk: Kyllä. Ja sen takia usein tähän työn räätälöintiinkin on hyvä saada sitä tukea. Sitä, että joku sanoo, että laitapa niitä sun työtehtäviä tuohon. Ja hetkinen, että ai sä teet täällä aina tuossa kohtaa tuon. Voisiko tämän tehdäkin joku muu, onko tämä juurikin sinun tarpeen tehdä?
Siekkinen: Juuri näin. Ja sitten toinen tapa tietysti on se, että esimerkiksi opiskelijat kun tulee sinne työpaikoille. Niin voidaan huomata, että tässä tämä kaveri pystyy tekemään hienosti tämän homman. Ja huomataan, että tämähän helpottaa hirvittävästi muiden töitä kun tämä tietty opiskelija tekee sen tietyn palikan sieltä. Ja se täsmätyöhän ei tarkoita sitä, että opiskelijan tai työntekijän tarvitsisi olla 8 tuntia päivässä siellä. Vaan se voi hyvin olla 3 tai 5 tuntia päivässä ja muutama päivä viikossa. Juuri sen tarpeen mukaan mitä työnantaja tarvitsee.
Ersfolk: Juuri näin.
Siekkinen: Me ollaan puhuttu tässä nyt laseista ja lasien muodoista. Mutta oikeastihan me puhutaan työn räätälöinnistä ja työn muokkauksesta. Kerrotko, Reetta, vähän siitä?
Ersfolk: Joo. Jos lähdetään ihan sieltä alusta niin voidaan ajatella, että aika monella työpaikalla on aika selkeästi muokatut työnkuvat. On saatettu selkeästi kirjoittaa jokaisen tehtävän alle se, että mikä se perustehtävä on. Mutta siitä huolimatta usein se työpäivä koostuu monista työtehtävistä, jotka ei ole ihan sitä perustehtävää. Vaan ne on sellaisia tehtäviä mitkä on tehtävä, jotta se arki työpaikalla sujuisi jotenkin joutuisammin ja helpommin. Ehkä voidaan jopa sanoa, että joissakin paikoissa se joidenkin henkilöiden ydinosaaminen voi mennä vähän hukkaan jos siitä työajasta kuluu tosi paljon sellaiseen perustekemiseen, johon heidän osaamisensa, johon sitä ei tarvita. Siellä voisikin olla joku muu joka tekisi näitä tehtäviä.
Siekkinen: Tässä tulee vahvasti mieleen heti hoiva-ala, että siellä on paljon työtehtäviä, joissa ei välttämättä tarvittaisi vaikka sitä lähihoitajan tai sairaanhoitajan tutkintoa. Vaan sen avustavan työn voisi tehdä siellä joku muu.
Ersfolk: Kyllä.
Siekkinen: Ja ehkä mä vielä lähtisin sitten siis ajattelemaan tämmöistä lähihistoriaa. Minähän olen siis kuullut monen työnantajan sanovan sitä, että näillä työn räätälöinneillä on löydetty aivan korvaamattomia työntekijöitä sinne työpaikoille helpottamaan sitä arkea.
Ersfolk: Joo, se on ihan totta. Ihan tässä lähiaikoinakin kun ollaan kierretty työpaikkoja. Niin eräskin henkilö joka oli palkannut täsmätyöntekijän niin sanoi, että he löysi aivan huipputyypin siihen heidän työyhteisöönsä. Mun mielestä se on ehkä paras palaute mitä täsmätyöntekijöistä voi saada.
Siekkinen: Kyllä tai ihan kenestä tahansa työntekijästä.
Ersfolk: No, ihan kenestä tahansa, kyllä.
Siekkinen: No, se ei ole aina ihan itsestään selvää ja kauhean helppoakaan välttämättä se, että se täsmätyökykyinen solahtaa sinne työyhteisöön tai että se löytyy sinne. Tai, että minkälaista ohjausta se työntekijä tarvitsee ja miten sitä työn räätälöintiä tehdään. Mitäs, Reetta, tähän sitten avuksi?
Ersfolk: Niin, se onkin iso kokonaisuutensa. Mä ajattelisin, että meidän kannattaa puhua siitä sitten seuraavassa jaksossa.
Siekkinen: Tehdään näin. Hei, kiitos Reetta.
Ersfolk: Kiitos.
Siekkinen: Ja seuraavassa jaksossa sitten työpaikkaohjaajakoulutuksesta lisää.
Tämä podcast on tehty TYKKY-hankkeessa, joka on ESR-rahoitteinen
Työpaikkaohjauksen kehittämisen hanke.
Siekkinen: Hei, mä olen Siekkisen Marjo, Kiipulan työelämäkoordinaattori. Ja mulla on tässä vieraana tänään Merja.
Parkkila: Moikka kaikille, Parkkilan Merja täällä, hei.
Siekkinen: Voisitko sä, Merja, kertoa vähän mitä sä teet työksesi?
Parkkila: Joo, mä olen Kahvila Villa Marengissa töissä Hämeenlinnassa.
Siekkinen: Kiva. Haluaisitko sä, Merja, kertoa miten sä olet työllistynyt Villa Marenkiin?
Parkkila: Joo. Ihan alun perinhän mä otin mun sosiaalityöntekijään yhteyttä. Ja sitä kautta tutustuin tähän Työtä riittää-hankkeeseen. Ja sitten tavattiin muutaman kerran ja sen jälkeen lähettiin mun CV-tieto sinne. Ja sitten otettiin sieltä yhteyttä ja sanotaanko, että aika pian sen jälkeen.
Siekkinen: Sä teit vaikutuksen ja sut palkattiin sitten sinne töihin?
Parkkila: No sanotaanko, että ihan ensimmäisen tapaamiskerran aikana oli semmoinen, että yhteisymmärrys löytyi todella hyvin.
Siekkinen: Mahtavaa. Sulle rakennettiin, Merja, vähän omanlainen työnkuva sinne kahvilaan.
Parkkila: Joo.
Siekkinen: Haluaisitko vähän kertoa siitä?
Parkkila: Joo. Siis tosiaan mun työssä on auttanut mua tosi paljon se, että mun työtehtävät on mukautettu eli just vähän niin kuin räätälöity siellä työpaikalla. Eli mulla on vähän, että mun ei ole kaikkea tarvinnut osata kerralla. Ja sitten just se, että mä aloitin pienistä työtehtävistä alkaen. Eli yksi tai pari työtehtävää, mitkä mun piti ihan ensimmäiseksi opetella / tehdä. Ja sitten sitä myöten on tullut niitä enemmän ja enemmän asteittain kun mä olen hallinnut nämä. Ensin kokeillut ja sitten kun mä olen hallinnut sen, niin mä olen ruvennut ihan koko ajan tekemään sitä tiettyä tehtävää. Mun päävastuuhan on just kahvilassa tuo tiskihuolto. Ja sitten tämmöinen yleisten tilojen kunnossapito. Mutta sitten sen jälkeen just on tullut kaikkia pieniä aputehtäviä, joihin sitten mua pyydetään tarvittaessa aina auttamaan.
Siekkinen: Kauanko sä, Merja, nyt olet ollut töissä siellä kahvilassa?
Parkkila: Joo, siis mähän olen ollut nyt vuodesta 2021 syksystä lähtien eli nyt 1,5 vuotta. Ja nyt sitten tänä syksynä tulee tasan 2 vuotta.
Siekkinen: Mahtavaa. Mitkä asiat on sulle mahdollistanut sen, että sä olet työllistynyt sinne kahvilaan?
Parkkila: No, tähän ehkä kaikkein tärkein on se, että kaikki tämmöiset mun mahdolliset tukihenkilöt mitä mulla arjessa on. Sosiaalityöntekijät, sitten tietenkin työelämän hankkeet ynnä muut. Mä sanoisin, että ulkopuolisilla tahoilla on ollut tosi iso merkitys.
Siekkinen: Joo. Mitä sä teit ennen kun sä työllistyit tuonne kahvilaan?
Parkkila: No, mähän en tosiaan valmistumiseni jälkeen Kiipulasta ole ollut siis työelämässä pahemmin, mitä nyt sitten olin tuossa vuonna 2021 ennen sitä kahvilan työllistymistä. Olin tämmöisessä työtoiminnassa Viisarilla ja sitten siitä olin 1 kuukauden kesätyöntekijänä siivousfirmassa.
Siekkinen: Joo eli tämä oli ihan mahtava lottovoitto sulle, että sä sait sitten ihan vakituisen työpaikan?
Parkkila: Joo, kyllä. Ja nyt kun olen varsinkin ollut töissä, niin kyllä täytyy sanoa, että arkeen se tuo kyllä tosi hyvää vakautta. Ja sitten semmoista, että arki pyörii kun on jotain. Nyt tuntuu, että jos olisi joka ikinen päivä neljän seinän sisällä, niin kyllä siinä rupeaisi varmaan pikkuhiljaa päässä heittämään.
Siekkinen: Mitkä asiat sulla on sitten arjessa muuttunut työllistymisen myötä?
Parkkila: Kaikkein eniten tuohon täytyy sanoa, että arkirytmi. Siis mun arkirytmi on helposti sillä lailla, että pienimmätkin semmoiset keikahdukset siihen arkeen vaikuttaa tosi vahvasti. Muutaman päivän vapaat esimerkiksi saattaa olla todella iso asia ja arkirytmi saattaa helposti heilahtaa. Ja sitten myös se, että sosiaalisesti on parantanut kaikki asiat. Ja sitten myös mun oma-aloitteisuus eri asioissa ja rohkeus, mä sanoisin näin. Tämä työ on mahdollistanut mulle paljon semmoisia vahvuuksia myös, mitkä näkyy arjessa.
Siekkinen: Miten sitten sen kahvilan työyhteisö on auttanut sua sopeutumaan siihen työpaikkaan?
Parkkila: Joo, todella hyvä kysymys. Ihan alusta alkaen mut otettiin todella hyvin vastaan ja minuun suhtauduttiin ihan siinä missä muihinkin vakituisiin työntekijöihin. Ja se, että mä olen ihan yhtälailla osa sitä työporukkaa, vaikka mulla onkin mukautetummat työtehtävät / räätälöidyt. Ja just sitä, että vaikka mä teenkin vähemmän työtunteja ja vaikka mulla onkin tehtäviä vähän vähemmän mitä muilla. Niin mä olen kuitenkin osa vakituista työporukkaa ja minuun suhtaudutaan tosi hyvin.
Siekkinen: Sä olet nyt ollut kohta 1,5 vuotta töissä siellä. Ja sulla ilmeisesti on hyvät työelämätaidot, koska sä olet edelleen töissä. Niin haluaisitko sä sanoa vähän, että minkälaiset työelämätaidot sun mielestä tarvitaan, jotta pystyy työllistymään?
Parkkila: No, tähän ehkä mä sanoisin, että just sitä sosiaalisuutta, vuorovaikutustaitoja. Ne on todella (epäselvää, 0:05:47) sitä, että pystyy vaikka olisi itsellä oikeasti sillä lailla, että vaikka sulla olisi itsellä just todella huono päivä, että sä pystyt olemaan asiakkaiden / työkavereiden kanssa sillä lailla, että kaikki pelaa. Et näytä sitä sitten semmoista, että vaikka sulla olisi just itsellä, että kaikki ei vaikka nyt ole just niin kuin nappiin. Niin se, että sä olet positiivinen ja pystyt siellä työpaikalla olemaan sillä lailla, että sä jätät ne asiat mitkä sulla silloin on niin pois. Sä pyrit olemaan asiakkaille ja muilla työkavereille, että ei mitään, että pystyt. Ne henkilökohtaiset asiat ei vaan tule just sillä hetkellä siihen työhön. Ja just sitä, että kaikkien kanssa toimeen tuleminen, että se on minun mielestä todella iso, että vuorovaikutustaidot ja nämä.
Siekkinen: Mitkä työelämän taidot sulla on kehittynyt sinä aikana kun sä olet tuolla ollut?
Parkkila: No, erityisesti just mun sosiaalisuus. Ihan alusta lähtien kun mä aloitin siellä, niin mä tulin todella hyvin toimeen kaikkien kanssa. Ja erityisesti just se, että mä olen saanut enemmän todella, se itsevarmuus on ehkä kakista kovin ollut mikä on noussut. Ja just se, että mä uskallan sanoa oman mielipiteeni ääneen. Ja just se, että mä pidän omista oikeuksistani kiinni ja puolustan niitä entistä enemmän. Ja just sitä, että mä sanoisin, itseluottamus ja rohkeus eri asioihin on ehkä ne kaikkein isoimmat mitkä on mulla päässyt etenemään.
Siekkinen: Sä sanoit, että sun töitä oli auttamassa, räätälöimässä meiltä työhön valmentaja?
Parkkila: Joo.
Siekkinen: Mitä sä ajattelet semmoisesta palvelusta joka auttaa erityistä tukea tarvitsevia työllistymään?
Parkkila: No, itse mä olen kyllä ehdottomasti sitä mieltä, että se on todella hyvä idea. Ja se on omalla kohdallakin täytyy sanoa, että tämä on todella hyvä, että tämmöisiä palveluita on olemassa. Ja mun mielestä niitä pitäisi vaan entistä enemmän olla ja siihen pitäisi ihan resurssejakin olla paljon enemmän. Ja tähän täytyy sanoa, että ihan siis muutenkin kun vaan erityisammattioppilaitoksen valmistuneille pitäisi olla näitä palveluita enemmän. Siis ihan kaikille, jotka pystyy tekemään töitä / on työelämässä, niitä pitäisi olla enemmän. Esimerkiksi myös semmoisille henkilöille, joille vaikka käy näin, että työpaikan menettää aikuisiällä. Tai sitten on nykyaikana paljon näitä yt-neuvotteluita, jonka takia monet perheellisetkin jää. Niin sitten pitäisi ehkä olla enemmän tukea ja myös yhteiskunnan enemmän huolehtia, e että miten näille ihmiselle. Sitten on paljon semmoisia, että ei vaan saa tai ei tiedä miten sen jälkeen rupeaisi siihen työelämään menemään. Ja mä olen itse sitä mieltä, että siihen pitäisi erityisesti panostaa ihan kaikkien työllistymiseen. Ja sitten myös sen takia mikä on tärkeä niin se, että onko huomioitu sitten sitä miten se vaikuttaa mielenterveyteen se työllistyminen, ettei jää sinne kotiin. Mun mielestä sekin olisi ihan hyvä nostaa tähän asiaan esille.
Siekkinen: Niin, että ehkä sitten jos saa riittävää tukea ja palvelua siihen työllistymiseen.
Parkkila: Niin.
Siekkinen: Niin sitten ei tarvitse ehkä niitä muita palveluita yhtä paljon?
Parkkila: Niin, että sitten ja just se, että itse voin sanoa. Sinä aikana kun 4 vuotta ilman, että en ollut missään töissä valmistumisen jälkeen. Niin joo, aluksi se voi mennä sillä lailla, että eihän tässä mitään, että nyt mä voin olla, ettei ole mitään mitä mun tarvitsisi tehdä. Mutta kyllä mä sanoisin, että sitten pikkuhiljaa ensinnäkin tulee vähän semmoinen, että sulla rupeaa vuorokausirytmit menemään. Ja sitten saattaa tulla just semmoista, että no mitä mä nyt tässä sitten oikein teen. Vähän semmoinen tietynlainen, vähän ehkä syrjäytynytkin olo jos kaikki muut on töissä verraten johonkin samanikäisiin, jotka on vaikka sun kaveripiirissä. Niin kyllä sä itse, kyllä kaikki mun mielestä tämmöiset, että sillä työllä on iso merkitys.
Siekkinen: Ihan varmasti sillä on iso merkitys. Mitä sä ajattelet, että miksi vammaisten ihmisten työllistyminen on tärkeätä?
Parkkila: No, ihan siis siinä missä kaikkien muidenkin. Ensinnäkin se luo myös sitä semmoista vahvuutta erilaisiin asioihin ja just sitä itsevarmuutta myös todella paljon. Koska omakohtaisesti voin tähän esimerkiksi heittää sen, että työstä mä olen saanut paljon just sitä itseluottamusta asioiden hoitamiseen vielä enemmän. Ja just sitä, että sä myös koet kuuluvasi johonkin. Se on iso asia, että sä kuulut johonkin yhteisöön. Monia tämmöisiä työohjauspaikkoja on tai tämmöisiä sanotaanko päivätoimintapaikkoja. Mun mielestä joo, ne voi olla hyvä ratkaisu joillekin. Enkä mä sitä sano, että se ei olisi tietyllä tavalla ihan hyvä, että on päivätoimintapaikkoja. Mutta sitten taas olisi hyvä kun pystyisi työllistämään, koska jokaiselle pystytään mun mielestä työpaikka tietyllä mukautuksella / räätälöinnillä pystyisi antamaan.
Siekkinen: No sä sanoit, että sulle työ on tuonut paljon asioita. Mutta mitä sä olet vienyt sinne sun työyhteisöön, mitä sä olet sinne tuonut?
Parkkila: Erityisesti erilaisia näkökulmia asioihin ja just sitä omaa semmoista ajattelua eri asioihin liittyen. Mähän olen hyvin semmoinen, että mä sanon asiat niin kuin todella suoraan ja olen tarkka omista mielipiteistäni. Ja ehkä just sitä, että mä, no omalla tavalla just se semmoisen tietynlaisen oman näkökulman eri asioihin.
Siekkinen: Joo. Haluaisitko sä sanoa tähän loppuun jotain terveisiä kaikille kuulijoille?
Parkkila: Joo. Eli mun mielestä tähän työllistymiseen liittyen. Niin kaikki olisi oikeasti, kaikilla olisi mahdollisuus tehdä töitä. Ja kaikille olisi mahdollisuus saada töitä jos vaan otettaisi huomioon se, että niitä työtehtäviä pystyttäisi mukauttamaan / räätälöimään. Ja silloin jokainen pystyisi tekemään töitä ihan riippumatta siitä mikä tilanne on. Ja erityisesti työnantajillehan tämä on just kaikista tärkeintä se, ettei ensinnäkään oteta huomioon, että missä sä olet ollut opiskelemassa. Koska sekin on todella isossa roolissa, että nimenomaan sitä avoimuutta siihen. Avarakatseisuutta, että pystyttäisi, jokainen pystyisi tekemään oman työpanoksensa jos vaan työtehtäviä mukautettaisiin ja helpotettaisiin niitä. Niin ihan varmasti olisi hyviä työntekijöitä kaikista eri ikäluokista ja oppilaitoksista ynnä muista jos vaan työnantajatkin pystyisi katsomaan asiaa siltä kantilta.
Siekkinen: Hienosti. Kiitos, Merja, että olit mukana.
Parkkila: Kiitos.
Siekkinen: Hei, mä olen Siekkisen Marjo ja toimin Kiipulan ammattiopistossa työelämäkoordinaattorina.
Ersfolk: Ja mä olen Ersfolkin Reetta ja toimin Kiipulan ammattiopistossa hanketyöntekijänä.
Siekkinen: Me tehdään tänään podcastia aiheesta Täsmätyö ja täsmätyökykyinen. Reetta, sulla on TYKKY-hanke. Kerro vähän siitä?
Ersfolk: Joo, TYKKY-hanke toimii tuolla Pirkanmaalla ja se on Työpaikkaohjauksen kehittämisen hanke. Koko nimeltään se on Työpaikkaohjaus koulutuksen kehittämisen ytimessä. Hyvin vaikeaselkoinen hankkeen nimi, mutta timanttista toimintaa.
Siekkinen: Juuri näin.
Ersfolk: Mutta Marjo, kerro sinäkin. Sulla on tosi kiinnostava työnkuva, niin mitä kaikkea siihen sisältyy?
Siekkinen: Joo, mä toimin siis Kiipulan ammattiopiston työelämäkoordinaattorina. Ja mun työnkuvaan kuuluu yritysyhteistyö ja yritysten auttaminen ja tukeminen meidän opiskelijoiden ohjauksessa ja työllistämisessä. Ja sinä, että mitä yhteistyötä meidän kanssa voisi tehdä. Ja sen lisäksi mulla on Työpaikkaohjaajakoulutuksen kehittämisen hanke, jossa yritetään saada työpaikkaohjaajakoulutuksesta mahdollisimman saavutettavaa työnantajille. Ja sillä tavalla helppoa, jotta työnpaikkaohjaajat pystyisivät käymään sen koulutuksen ja sitä kautta onnistuisivat paremmin opiskelijoiden ohjauksessa. Tänään meillä on aiheena se, millaisia tunteita ja ajatuksia erityistä tukea tarvitseva työntekijä nostattaa työyhteisössä. Me ollaan Reetan kanssa kierrelty työpaikoilla ja kuultu monenlaisia kommentteja ja ajatuksia siitä, että kun tulee tällainen vähän enemmän tukea tarvitseva henkilö työyhteisöön. Mitä se nostattaa, minkälaisia ajatuksia, Reetta, sä olet kuullut sieltä?
Ersfolk: No, aika paljonhan kommentteja olen saanut. Esimerkiksi tämäntyyppisiä, että meillä on jo täällä tarpeeksi kiire. Ja sitten meidän pitäisi vielä tuollaisia ohjata. Sä olet itse joskus sanonut, että sä olet kuullut, että riesaksi se tänne tulee.
Siekkinen: Joo, kyllä ja ei tänne lisää hoidettavia tarvita hoidettavien sekaan.
Ersfolk: Ja tämän on aika yleinen kanssa, että kyllä meillä pitää kaikkien osata ja pystyä tekemään kaikkea.
Siekkinen: Joo, meillä ei voi räätälöidä työtehtäviä.
Ersfolk: Joo. Vaikka nämä on tietysti aika negatiiviselta tuntuvia kommentteja ja pitää sanoa, että siinä hetkessä aika pysäyttäviä. Niihin on aika vaikea silloin vastata. Niin samaan aikaan tietynlainen ymmärrys meilläkin on näissä tilanteissa ollut. Miksi me voidaan sanoa näin?
Siekkinen: No, ehkä me saimme itsemmekin kiinni samanlaisista ajatuksista. Meillä oli sellainen tilanne, että meidän kollega käyttäytyi hieman erilailla kun me normaalisti ajatellaan, että me käyttäydytään. Ja herätti meissä monenlaisia tunteita ja aukaisi ehkä meillekin enempi sitä ajatusmaailmaa, että oikeasti se erilaisen ihmisen hyväksyminen siihen työyhteisöön voi tuottaa monenlaisia ajatuksia ja tunteita. Ja on ehkä semmoinen asia mihin täytyy paneutua. Jos me alan ammattilaisina koetaan tällaisia tunteita, niin ihan varmasti muissakin työyhteisöissä ne nousee vastaan.
Ersfolk: Kyllä. Sehän on ihan ymmärrettävää, että erilainen käytös tai sellainen käytös mitä työyhteisössä ei yleensä kohdata niin nostattaa tunteita. Sehän ei oikeastaan vielä ole vaarallista tai voiko sanoa edes vaarallista. Enemmänkin ne tulee haitaksi silloin jos se, miten siihen sitten suhtaudutaan ja miten tämmöistä työntekijää ruvetaan kohtelemaan. Niin jos se saa aikaan jotain negatiivisia ja ikäviä piirteitä.
Siekkinen: Kyllä. On kovin inhimillistä se, että se herättää tunteita. Ja ollaan myös puhuttu työyhteisöissä siitä, että on ihan normaalia, että joku rupeaa ärsyttävään. On ihan normaalia, että jos joku kysyy sadatta kertaa samaa asiaa ja se rupeaa ärsyttämään. Se on ihan OK, ne on kovin inhimillisiä tunteita. Ja sitten vaan täytyy ehkä löytää niitä kanavia ja väyliä, että kuinka niitä asioita voidaan edistää.
Ersfolk: Ja tietysti pitää myöskin muistaa se, että jos ajatus niin kuin tässäkin yhdessä kommentissa oli se ajatus, että kyllä täällä pitää kaikkea osata ja kaikkea tehdä. Niin jos se työyhteisön ajatus siitä on, että kaikkien pitää tehdä samoja työtehtäviä. Niin silloinhan se saattaa hieman ärsyttää jos joku ei ihan samanlaiseen kykene. Mutta täsmätyöntekijöiden tehtävänähän ei olekaan tavallaan tehdä niitä samoja työtehtäviä.
Siekkinen: Ei.
Ersfolk: He tekee niitä täsmätöitä siellä työpaikalla. Mitä sä ajattelet Marjo, mikä voisi olla semmoinen hyvä väylä avata sitä täsmätyöntekijän työpanosta ja työtehtäviä? Tai miten sitä ehkä tietynlaista eriarvoisuuden tunnetta mikä joillekin saattaa siitä syntyä, että joku tekeekin vähän vähemmän ja erilaisia tehtäviä. Miten sitä voitaisi ehkä jotenkin ratkoa?
Siekkinen: No mä ajattelen, että tämä on kyllä sellainen keskustelunpaikka mikä täytyy olla aika avoin. Tästä täytyy pystyä keskustelemaan hyvin avoimesti. Silloin kun työtä lähdetään räätälöimään niin on tärkeätä, että se työyhteisö tietää, että tällaista työnräätälöintiä tehdään. Mutta ei välttämättä tarvitse tietää sitä, että miksi, se on ihmisen henkilökohtainen ominaisuus. Mutta jos se on sellainen asia, että se työntekijä haluaa ja pystyy siitä puhumaan niin on hyvä avata sitä, että miksi näin tehdään. Koska se, että jos joku asia tehdään vähän salassa niin, että toiset työntekijät ei tiedä. Vaan herää epäilyksiä, että se saa nyt saman palkan tästä työstä ja se ei kuitenkaan tee noita juttuja tai jotain sellaista nousee keskusteluun. Niin se helposti tuottaa semmoista närää vähän työyhteisöön. Mä ajattelen, että aika avoin tässä asiassa täytyisi olla. Ja se on oikeastaan se avain siihen onnistumiseen, että se täsmätyöntekijä pystyy siellä työyhteisössä toimimaan.
Ersfolk: Kyllä. Ja juurikin tämä keskustelu myöskin siitä, että mehän tässä ajassa hyvin paljon puhutaan siitä tasa-arvoisesta kohtelusta ja muusta. Niin sen ei tarvitse kuitenkaan tarkoittaa sitä, että me kaikki tehdään samaa. Eihän se ole edes realistista.
Siekkinen: Ei, eikä tarpeenmukaista. Kyllä mä lähden myös siitä liikenteeseen, että mikä se työpaikan tarve oikeasti on. Niin siitä lähdetään tietysti liikenteeseen ja sitten, että mitä se täsmätyöntekijä pystyy siellä tekemään.
Ersfolk: Kyllä. No, mitäs sitten jos siitä huolimatta, että siitä keskustallaan niin ei saadakaan aikaiseksi minkäännäköistä ratkaisua ja tavallaan semmoinen pattitilanne tulee työyhteisöön?
Siekkinen: No, silloin ehkä esimerkiksi Kiipulasta voidaan tulla apuun, etenkin jos on meidän opiskelijasta kyse tai meiltä valmistuneesta. Niin me tullaan kyllä mielellään auttamaan ja keskustelemaan siitä aiheesta. Ja me esimerkiksi työpaikkaohjaajakoulutuksessa käydään hyvin läpi sitä asiaa, että mitä sitten kun tarvitsee ottaa tämmöinen asia keskusteluun esimerkiksi tai miten sitä asiaa voitaisi viedä eteenpäin. siihen on monenlaisia ratkaisuja ja ne yleensä ei ole kauhean mitään monimutkaisia. Kun vaan osataan hyödyntää niitä, niin ehkä ne pattitilanteet sitten saadaan purettua siinä vaiheessa. Tai jopa ehkäistyä, että sellaista ei synny.
Ersfolk: Joo ja toivon mukaan tosiaan näitä pattitilanteita ei niin sanotusti kerkeäisi tullakaan ja syntyäkään. Mutta se on ihan inhimillistä kyllä, että tämmöisiä tulee.
Siekkinen: Kyllä.
Ersfolk: Ja se on ihan totta myöskin, että kun ymmärtää niitä taustalla olevia asioita ja ehkä myöskin pystyy katsomaan niin pitkälle, että on tärkeätä, että kaikilla ihmisillä on töitä. Tai että sekin työpaikka missä nyt kukakin sitten työskenteleekään, niin voi olla osaansa tekemässä siitä, että tuottaa työtä myöskin sellaisille työntekijöille, jotka ei ehkä pysty ihan täyteen työhön. Niin sehän on äärimmäisen iso asia.
Siekkinen: Kyllä. Ja ehkä tässä on myös sellainen keino, että siinä avataan tavallaan kaikkien työnkuva, että mikä merkitys kenenkin työllä siellä työyhteisössä on. Toisilla se voi olla tuo pieni palikka tuossa, että ne hoitaa tuon silloin muutaman tunnin päivässä. Ja toisilla se on tuo toinen palikka. Mutta ilman niitä toisten palikoita se homma ei rullaa.
Ersfolk: Eikä se koko kokonaisuus ole täysi, tavallaan palapeli.
Siekkinen: Juuri näin.
Ersfolk: Siellä voi olla hyvin erilaisia ja erikokoisia paloja.
Siekkinen: Kyllä, juuri näin. Ja sitten tietysti semmoinen inhimillinen asia ottaa huomioon, että kaikki eivät välttämättä pysty ohjaamaan täsmätyökykyistä, että se vaatii tietynlaista osaamista. Kaikki voi toki oppia siihen. Mutta sitten täytyy myös olla semmoinen realisti, että jos jonkun kanssa ei homma toimi niin sitten kannattaa miettiä, että voisiko se ohjaaja olla joku muu.
Ersfolk: Kyllä, olet ihan oikeassa. No, tämä oli meidän tämänkertainen keskustelun aihe. Toivon mukaan tämäkin avasi ehkä jonkunnäköistä ajatusta sitten työyhteisöissä, joissa ehkä erityistä tukea tarvitsevia työntekijöitä on.
Siekkinen: Kyllä. Ja rohkeasti pyytämään apua ja tukea siihen. Me kyllä Kiipulassa autetaan myös työyhteisöjä siihen, että erityistä tukea tarvitsevia henkilöitä sinne työyhteisöön mahtuu. Meidän kokemuksen pohjalta mä ilman muuta suosittelen ottamaan täsmätyökykyisen työyhteisöön. Jos et sä koskaan kokeile niin sä et voi tietää, että onnistuuko se.
Ersfolk: Kyllä. Ja ehkä teidänkin työpaikka voi olla se, joka saa sen korvaamattoman työntekijän siitä täsmätyöntekijästä.
