Kesälaitumet jo kutsuvat kirmailijaa, mutta palaan vielä hiljattain UFOn hankesivulla julkaistuun Matin työpäivä myymälässä -video- ja tehtäväkokonaisuuden kylkeen toimitettuun suomen kielen tehtävämateriaaliin.
Vaikka suomen kielen kirjoitusjärjestelmä on säännönmukaisuudessaan verrattain helppo, ovat suomen puhe- ja kirjakieli sanastoltaan ja rakenteiltaan välillä hyvinkin kaukana toisistaan. Tämä aiheuttaa usein päänvaivaa opiskelijalle, sillä vaikka puhe olisikin sujuvaa, joutuu kirjallista ilmaisua harjoitellessa ikään kuin opiskelemaan uuden kielen. Usein myös toisinpäin: jos suomea oppii oppikirjasta tai vaikkapa suomenkielisestä mediasta, voi monia puhekielen ilmaisuja olla vaikea ymmärtää.
Asiaa ei helpota se, että puhekielistä pitäisi oikeastaan puhua monikossa: niin monella tavalla eri yhteyksissä eri puolella Suomea tätä kieltä puhutaan. Pelkästään minä-sanasta on käytössä monta eri muotoa eri puolella maata: mää, mnää, mä, mie, miä ja – kyllä, joissain murteissa käytössä on myös tuo joskus pelkästään kirjakieliseksi mielletty minä.
Myös äidinkielenään suomea puhuva tarvitsee harjoitusta asiatekstien kirjoittamiseen: miten jokin asia kirjakielen normien mukaan ilmaistaan ja miten kirja- tai yleiskieli eroaa jokapäiväisestä puhutusta kielestä.
Matin työpäivä myymälässä keskittyi nimenomaan työpaikan vuorovaikutukseen, joka toki on myös kieltä ja puhetta, mutta ei vain sitä. Näyttelijät tekivät kohtaukset osin improvisoiden. Heillä oli käsikirjoitus, mutta jotta tilanteet kuulostaisivat mahdollisimman aidoilta ja näyttelijöille sopivilta, heille annettiin vapaus sovittaa käsikirjoituksen sanat omaan suuhun. Niinpä videoiden kieli on sellaista, kuin se pääkaupunkiseudulla asuvien opiskelijoiden ja henkilöstön puhumana on.
Koska haluttiin, että materiaali on mahdollisimman saavutettava myös kielellisesti, vuoropuhelut tekstitettiin ja liitettiin myös mukaan lisämateriaaliin. Samalla heräsi ajatus niiden kääntämisestä yleiskielelle. Näin materiaali tarjoaa eväitä myös suomen kielen opiskeluun. Tekstien oheen on tehty myös tehtäviä, joissa näitä eroja havainnoidaan. Tehtävien taso vaihtelee hyvin helposta vähän vaativimpiin, osa saattaa sopia myös suomi äidinkielenä -opetukseen.
Tarkoitus ei ole opettaa kenellekään puhekieltä – sitä kukin oppii parhaiten omassa ympäristössään kieltä käyttäen – vaan auttaa huomaamaan eroja näiden kielimuotojen välillä. Koska puhekieltä ei kirjakielen tapaan ole normitettu, ei tarkoitus myöskään ole opettaa ketään puhumaan “oikein”. Se olisikin mahdotonta, sillä puhekieli elää ja voi hyvin monissa eri muodoissaan jatkuvasti muuttuen, ja suomea voi puhua useammalla kuin vain yhdellä tavalla. Eläköön monimuotoisuus tässäkin asiassa!
Maria Förbom
Live-opisto, äidinkielen ja s2:n erityisopettaja. Osallistui UFO-hankkeeseen 2022–23.
Kuva: Simon Law/Flickr
